Japanin keisarikunta on tänään yksi maailman talousmahdeista. Kehitys tuossa yli 127 miljoonan asukkaan ahtaasti asutussa maassa on ollut huikea. Kehityksen kääntöpuoli on se, että kaupalliset arvot hallitsevat kaikessa.

Japanilaiset ovat tunnetusti ahkeria. Niinpä japanilaisittain uusi ja outo ilmiö, työttömyys onkin monille todella kova pala ja miltei käsittämätön, ahdistusta aiheuttava asia. Kasvojen menettämistä on vaikea hyväksyä. Itsemurhat lisääntyvät jatkuvasti sekä aikuisten että nuorten ja jopa lasten keskuudessa.

Koululaiset opetetaan jo pienestä pitäen tehokkaaseen opiskeluun. Jopa ala-asteen oppilaat käyvät iltaisin tehokursseilla, jotka luovat mahdollisuuksia päästä myöhemmin hyvään yliopistoon. Monet ahdistuneet vanhemmat pyrkivät turvaamaan vielä syntymättömälle lapselleen paikan mahdollisimman hyvästä lastentarhasta.

Nämä hirvittävässä suorituskierteessä olevat ihmiset tarvitsisivat mitä suurimmassa määrin evankeliumin vapauttavaa ilosanomaa, mutta heistä vain minimaalisen pieni osa on saanut kohdata Jumalan armahtavan rakkauden Jeesuksessa Kristuksessa.

Japani on uskontojen tavaratalo. Vanhojen itämaisten uskontojen, shintolaisuuden ja buddhalaisuuden lisäksi ovat nyt myös erilaiset uus­uskonnot alkaneet saada jalansijaa. Myös Jehovan todistajat ja mormoonit ovat aktiivisesti liikkeellä.

Japanin aika ei ole ohi, sillä Jumala rakastaa myös tuota kansaa. Mitä me suomalaiset olemme tehneet ja voimme vielä tehdä japanilaisten tavoittamiseksi evankeliumilla?

Evankeliumin julistaminen on Japanissa ollut sallittua vain reilun sadan vuoden ajan. Nyt maa on avoinna. Julistaa saa miltei missä vaan. Ihmiset ovat ystävällisiä, he hymyilevät ja ovat avuliaita, mutta eivät hevin päästä lähelleen saati avaa sydäntään.

Suomen helluntaiseurakuntien lähetystyö alkoi Japanissa vuonna 1950, jolloin Suomen Vapaa Ulkolähetyksen, nykyisen Fida Internationalin lähetit Anna Mäkinen sekä Tapani ja Lea Kärnä siirtyivät maahan Taiwanista. He aloittivat työn Kiotossa ja sen ympäristössä.

Pian saapuivat maahan myösLauri ja Anna-Liisa Heimonen sekä Maija Pelt­ta­ri. Kioton ydinkeskustaan perustettiin Katukappeli. Vuonna 1988 tälle 24 neliön tontille rakennettiin uusi nelikerroksi­nen rakennus Kioton kristilliseksi kirjakaupaksi. Kiotoon syntyivät sittemmin Kitashirakawan, Yamashinan ja Fukaku­san seurakunnat.

Jukka ja Irja Rokka tulivat Japaniin vuonna 1954 ja heidän mukanaan työ levisi Shigan lääniin, Ootsun kaupunkiin, jonne syntyi kaksi seurakuntaa. Japanilainen seurakunta on kansallisten hallussa, sen paimen Shikata oli yhteistyössä jo Rokkien kanssa. Korealainen seurakunta on edelleen suomalaisten vastuulla, viimeksi siellä ovat palvelleet Voitto ja Päivi Marjeta.

Japanin pioneerilähettejä ovat olleet myös mm. Onni ja Saara Autio, Kerttu Autio, Eero ja Minni Pölkki, Antti ja Mirja Ropo, Antero ja Irja Syrjä, Helvi Koivukangas, Hilkka Tuominen sekä Pentti ja Pirkko Koikkalainen. Heidän lisäkseen kymmenet suomalaisten helluntaiseurakuntien lähetit ovat vuosien mittaan palvelleet Japanissa. Heidän työnsä on keskittynyt Kioton, Shigan, Osakan ja Fukuin lääneihin.

Japanin "ykkösveteraanimme"Lea Kärnä muistelee Japanin työn alkuvaiheita.

- Me Kärnät saimme Anna Mäkisen kanssa olla kuin pullon korkki, jonka poksahtamisen jälkeen vuoteen 2000 mennessä meitä suomalaisia lähetystyöntekijöitä on viidenkymmenen vuoden aikana ollut 59, lisäksi suomalaisia opettajia ja Jasukon (Japanin suomalainen koulu) muuta henkilökuntaa yhteensä 13, eli kaikkiaan 72 henkilöä.

- Heti 1950-luvulla olisi ollut välttämätöntä saada monia työntekijöitä julistamaan evankeliumia tyhjiöön pudonneelle, elämäntarkoitustaan etsivälle Japanin kansalle. Kuulijoista ei ollut puutetta sen enempää sisätiloissa kuin ulkoilmassakaan järjestetyissä kokouksissa. Tienvarsipyhäkoulua pidettiin heti kun kynnelle kyettiin. Kielenopiskelun lomassa uskallettiin pitää lyhyitä puheita ja mikä riemu olikaan saada johdattaa ensimmäisiä japanilaisia taivastielle.

- Vajaan vuoden kuluttua saapumisestamme kastettiin ensimmäiset uskon tielle lähteneet Kioton halki leveänä virtaavassa Kamogawa-joessa. Erityisen avoimia olivat eri yliopistojen opiskelijat, joiden opiskelija-asuntoja oli naapuristossamme. Kokousten jälkeiset keskustelut ja perusteellisempi Sanan opetus olivat tuiki tärkeitä.

- Ulkoilmakokoukset ja tuhansien lentolehtisten jakaminen oli päivittäistä puuhaa. Anna Mäkinen valvoi usein myöhään lentolehtisiä leimaten, eikä hän mennyt koskaan minnekään ilman lentolehtiskassiaan, Lea Kärnä muistelee.

Japaniin on perustettu Suomen helluntailähettien toimesta 18 seurakuntaa. 1950-luvulla perustettiin 8, 1960-luvulla 6, 1970-luvulla 2, 1980-luvulla 1 samoin kuin 1990-luvulla. Viimeisin seurakunta perustettiin vuonna 1993.

- Työ Japanissa tuntuu edistyvän hitaasti. Siihen vaikuttavat monet seikat, kuten japanilaisten historia ja kulttuuri. Ulkomaalaisen lähetyssaarnaajan on vasta aikaa myöten mahdollista nähdä näiden eri seikkojen vaikutus. Lomat kotimaassa, niin välttämättömiä kuin ne ovatkin, sattuvat usein työn varhaisessa vaiheessa sellaiseen aikaan, etteivät vastuunkantajat ole opetuksesta huolimatta kypsyneet kaikkeen siihen itsenäisyyteen, mitä työ edellyttää. Jokaisen lähetystyöntekijän tulisi käyttää hyväkseen esimerkiksi japanilaisen kykyä työskennellä ryhmässä. Yksin puurtajaksi hänellä ei kansan luonteesta johtuen ole samoja edellytyksiä kuin suomalaisella, mutta hän on suomalaista lahjakkaampi ryhmän jäsenenä työskennellessään, lähetysveteraani Lea Kärnä toteaa. Hän ihmettelee, että varsin usein Suomessa kuulee valitettavan sitä, että lähetystyö Japanissa tulee kalliiksi ja että taloudellisiin uhrauksiin verrattuina tulokset ovat vähäisiä. Joku on peräti laskeskellut, että Japanissa toimivan lähetin kannatuksella kyetään palkkaamaan 20 evankelistaa Venäjälle.

- Järkeviä ja osittain totuuden mukaisia väittämiä, mutta vain kylmän laskelmoinnin synnyttämiä, eivät Jumalan mielen mukaisia. Vielä tänäkin päivänä Japani tarvitsee Jumalan kutsumia, näkyään toteuttavia evankeliumin julistajia. Ne 1370 kylää ja kaupunkia, joissa ei vielä vuonna 2002 ollut ainoatakaan kristillistä seurakuntaa, kuuluvat Jumalan rakkauden ja evankeliumin synnyttämän elävän uskon piiriin, vakuuttaa Lea Kärnä.

Lasse Heimonen muutti Japaniin vanhempiensa Anna-Liisa ja Lauri Heimosen kanssa vuonna 1952. Hänen mielestään ei pidä korostaa Japanin kentän kovuutta vaan avoimuutta.

- Japani on avoin kenttä. Siellä on käytettävissä kaikki mahdolliset keinot evankeliumin eteenpäin viemiselle. Seurakunnissa on hyvä, eteenpäin menevä henki. Japanin kristityt ovat ihania ja lähettityötoverit ovat aivan mahtavia ihmisiä, jotka tekevät tosi arvokasta työtä. On suuri etuoikeus saada olla mukana Japanin työssä, tilittää Lasse Heimonen, joka astui vanhempiensa rinnalle lähetystyöhön vuonna 1966.

Vuonna 1968 Kiotoon saapui Leena Runolinna, joka oli kihloissa Lassen kanssa. Heidät vihittiin Kiotossa pian tämän jälkeen. Nuoripari teki pioneerityötä Kioton seurakunnissa aluksi yhdessä Lassen isän Lauri Heimosen kanssa. Ensimmäinen työyhteys oli Fukakusan seurakunta, jonka jälkeen Heimoset palvelivat kymmenen vuoden ajan Suomen helluntaiherätyksen vanhimmassa Japanin työpisteessä Kitashirakawan seurakunnassa.

Lassella ja Leenalla on kolme kaunista tytärtä. Kaikki kolme, Mia, Merja ja Mariko ovat syntyneet Kiotossa ja ovat jo tahoillaan naimisissa. Mia asuu Australiassa ja Merja sekä Mariko Helsingissä.

Kaikkiaan seitsemän työkautensa aikana Heimoset tekivät pitkiä työrupeamia vuoroin Fukakusassa, vuoroin Kitashirakawalla. Leena toteaa, että aluksi hän ei kokenut Japanin kenttää kovaksi, mutta vähitellen alkoi tuntea puristusta pakanuudesta, joka jatkuvasti levittäytyi silmien eteen. Voimakas kutsumustietoisuus kuitenkin luo vahvan pohjan ja usko antaa luottamuksen ja ilon tehdä työtä. Samalla, kun Japanin työ on ollut ruohonjuuritason pioneerityötä, se on tänä päivänä myös vanhemmuus-, kumppanuus- sekä osallistumisvaiheissa elämistä. Menneiden vuosien aikana Lasse Heimonen on ollut mukana kansallisten seurakuntien työnlaajennuskehityksessä, kansallistamisprosesseissa, kansallisen helluntailiikkeen vahvistamisessa, lähetystyörakenteiden edistämisessä ja raamattukoulutyössä paikallisia kouluttamassa.

Leenan mielestä Japanin työtä ja maan hengellistä tilannetta voi verrata jäävuoreen, josta näkyy vain huippu. Valtava Jumalan työ on menossa, mutta emme näe siitä kuin pienen osan. Myös japanilaiset ovat Jeesuksen verellä ostettuja ja Jumalalle rakkaita, siksi työtä on edelleen tehtävä.

Joka tapauksessa työ Japanissa etenee. Skandinavian maista lähetettyjen lähettien yhteistyön pohjalta on syntynyt herätystä.Seurakuntien istutustyötä on tehty vuodesta 1950 lähtien ja sen tuloksena on syntynyt noin 80 seurakuntaa, joissa on kaikkiaan reilut 2 000 jäsentä. Nämä seurakunnat kuuluvat Itsenäisten helluntaiseurakuntien yhteisöön (TPKF), joka on Japanissa Assemblies of Godin jälkeen suurin ryhmittymä. Yhteisön toiminnassa radiotyöllä on merkittävä rooli. Radio-ohjelmia on lähetetty eri radioasemien kautta jo vuosikymmeniä. Lassehan oli mukana radiotyössä jo isänsä Laurin kanssa, joka aloitti suomalaisten tuottamat menestyksekkäät radiolähetykset Japanissa vuonna 1961.

TPKF:n tuottamia ohjelmia oli yhdessä vaiheessa kymmenen, mutta tällä hetkellä lähetyksiä on kuusi. Kioton radion kautta lähetetään ohjelmaa, jonka nimenä on "Ihmeellinen Neuvonantaja". Sen kuuluvuusalueella asuu noin 20 miljoonaa ihmistä ja vaikka lähetysaika on aikaisin aamulla, on kuulijoita virallisen tutkimuksen mukaan noin 200 000. Työ on tuottanut hedelmää, josta yhtenä esimerkkinä Lasse muistaa Isamu Tokudan, joka kertoi lähettämässään kirjeessä kuunnelleensa radio-ohjelmaa. "Elämässäni on monenlaisia vaikeuksia. Toivon valon loistavan sisimpääni. Mistä saisin todellisen valon sydämeeni niin että se pelastaisi tästä pimeydestä?"

Isamulle vastattiin ja hän tuli uskoon. Myöhemmin hän kirjoitti radioon: "Ylistän ja palvon Herraa sydämestäni. Hän on Herra, joka vastasi rukouksiini. Valo on loistanut elämääni. Olen saanut kokea pelastuksen. Vaimoni, joka ei ollut omin voimin ottanut askeltakaan lähes kolmeen vuoteen menee nyt omin avuin pyörätuolista vuoteeseen. Myös vaimoni sydän on avautunut Jeesukselle. Jumala on ihmeellinen!"

- Eikö suurlähettiläitäkin lähetetä jokaiseen maahan, Lasse kysyy. Sami Autio pohti kerran, ovatko sielut alennusmyynnissä, jos meitä lähetetään vain niihin maihin, joissa eläminen on halpaa.

Heimoset ovat nähneet, mikä ero on tälle ajalle tyypillisen kovan tulosvastuuajattelun ja nöyrien, näkyään tottelevien lähetystyöntekijöiden välillä: - Me emme mene ollaksemme menestyviä, emme mene ollaksemme onnistuneita ja suosittuja. Me menemme ollaksemme kuuliaisia, koska Jeesus sanoi: "Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu." (Matt.24:14).  

TILASTOT KERTOVAT, ETTÄ JAPANISSA TEHDÄÄN YLI 30 000  ITSEMURHAA JOKA VUOSI. NÄMÄ OVAT TIETYSTI  NE SELVÄT TAPAUKSET, MUTTA PALJON ON MYÖS ITSEMURHIA, JOTKA ILMOITETAAN VAIN ONNETTOMUUKSINA, JOTEN TODELLINEN LUKU OLISI VARMAAN VIELÄKIN SUUREMPI.

JAPANISSA TEHDÄÄN VUOSITTAIN  n. 300.000 ABORTTIA. NUORTEN ABORTIT OVAT HUIMASSA NOUSUSSA. BUDDHALAISUUS JA SHINTOLAISUUS EIVÄT OLE VOINEET ISTUTTAA KANSAAN TODELLISTA ELÄMÄN KUNNIOITUSTA. VAIN EVANKELIUMIN VOIMA VOI TEHDÄ SEN.

AVIOEROJA ON NIPPONISSA NIIN PALJON, ETTÄ NOIN KAHDESSA MINUUTISSA JA KYMMENESSÄ SEKUNNISSA, JATKUVASTI YKSI AVIOLIITTO PURKAANTUU. VUONNA 1998 JAPANISSA OLI 243.102 AVIOEROA! 

JAPANI TARVITSEE KRISTUKSEN RISTIN EVANKELIUMIA, JOKA TUO TOIVON JA PELASTAA IHMISEN NIIN, ETTÄ HÄNESTÄ TULEE JUMALAN RAUHAN JA RAKKAUDEN ASE TÄHÄN PIMEÄÄN MAAILMAAN!!!

RUKOUSVETOOMUKSIA

JAPANIN PUOLESTA

1.
Rukoilkaa Herraa, että Hän tekisi niin väkevän teon Japanissa, että Aasian ja koko maailman valtakunnat voisivat nousta ja kutsua Japania siunatuksi

2.
Rukoilkaa, että Herra täyttäisi seurakuntansa Japanissa voittoisalla optimismilla, innolla, uskolla sekä väkevällä tietoisuudella ja kokemuksella Hänen persoonastaan.

3.
Rukoilkaa Japanin Keisariperheen ja poliitikkojen pelastumisen puolesta.

4.
Rukoilkaa, että evankelioimisnäky voisi olla kirkas japanilaisissa seurakunnissa.

5.
Rukoilkaa, että rukousherätys saisi vallata alaa Japanissa sekä lähettäjämaissa.

6.
Rukoilkaa Japanin lähettien puolesta. Taistelu on kovaa! Ilman rukoustukea yksikään ei kestäisi.

7.
Rukoilkaa lapsityön puolesta! Japanissa koululaisilla on niin kovat paineet, että yksi neljästä lapsesta jää kotiin ja lopettaa normaalin koulunkäynnin. Toisilla tilanne voi jatkua tällaisena yli vuoden ja jopa pitempäänkin. Taustalla voi olla koulukiusaaminen, huonot suhteet opettajan kanssa tai joku muu henkinen vaikeus. Lasten itsemurhat ovat lisääntyneet. Evankeliumin valoa ja voimaa tarvitaan näissä tilanteissa!

8.
Rukoilkaa, että löytyisi enemmän, niin japanilaisia kuin ulkomaalaisiakin, "seurakunta-istutustyön" tekijöitä. Se on voimia vaativaa, pitkäaikaista vaivannäköä, mutta se on kantanut kaikkein suurimman sadon Japanissa sekä muissa maissa.

9.
Rukoilkaa Japanin raamattukoulujen puolesta. Meidän raamattukoulumme on K.B.I. (= Kansai Bible Institute).

10.
Rukoilkaa meille avattuja ovia ja Jumalan johdatusta kaikkeen!